Zornoi Tatjanan suuria saappaita täyttämään valitsimme Zornoi kennelistä Dooriksen( Zornoi Dobraja Doris) ja Bandin (Antonio Banderas Scarb Serca) vaavin. Odotukset ovat olleet koko ajan korkealla. Pentu valitsi meidät, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

 20.03.2009 Sinan kotiin haku päivä oli vihdoin koittanut. Matkaamme lähti terhakka, mutru turpa, hiukan tuiman oloinen sisupussi. Matka Hämeenlinnasta Kuusankoskelle sujui täysin ongelmitta. Uuteen kotiin ja omiin ihmisiin tutustuminen tapahtui myöskin hyvin. Lapset olivat onnesta soikeana “Äiti mä rakastan tätä koiraa” iloitsi Niilo 3 vee. Ja kyllä mä itekkin olin ylpeä Sinasta. Ensimmäinen yö sujui ongelmitta, samoin yöt siitä eteenpäinkin. Myös yksinolo ei tuottanut ylimääräisiä ulinoita. Alusta asti Sina on ollut utelias, iloinen ja todella tykkää ihmisistä. Lapsemme ovat kovin pieniä, joten täysin ongelmitta ei olla selvitty. Välillä on liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.Välillä lapsemme villitsevät Sinaa liikaa ja lopputuloksena on, että sina nipistää ja vinkuttaa lapsia (kokee, että onpa kivoja vinkuleluja) ja välillä taas Sina leikkii rajusti ja kaataa tyttäremme Milenan (1v6kk). Silmät on oltava selässäkin.

Yhdessä halusimme Sinan, mutta mä huolehdin koulutuksen, trimmauksen ja pääosin myös lenkityksen. Mieheni Teemu kuuluu taustajoukkoihin, tukena ja apuna. Hän vastaa, että pelit ja vehkeet toimii, vahtii lapsia ja antaa meille aikaa. Tosin joskus hampaita kiristellen.

Naapurissamme asuu Sinan paras kamu Rotweiler narttu Roosa. Tytöt peuhaavat päivittäin keskenään, yhdessä tehdään metsälenkkejä ja käymme treenailemassa. Onneksi lähistöllä on hyvät lenkkimaastot ja paljon kivoja kamuja.

Sinan kanssa ollaan treenailtu jälkeä ja perustottelevaisuutta. Sina on selkeästi normaali mustaterrieri, hiukan hitaasti syttyvä. On kyllä tekevä ja innostuu, mutta vaatii pientä tsemppiä ja innostamista. Sinan kanssa ollaan kepeillä ajettu jälkeä, koska kepit tuntuu olevan kivempia ja kuin makkarat.  Ja kepistäkin saa namia. En ole täysin hyljännyt makkara jälkeä, mutta nyt ollaan kepeillä edetty ja toistaiseksi olen tyytyväinen Sinan tapaan työskennellä. Rauhallinen työskentelytapa.

Sinan lempipuuhaa on kaivaminen, pihamme muistuttaa kohta miina-kenttää, kuoppia siellä ja täällä.  Sinan osaa pitää hauskaa ihan yksinkin. Kaivamisen lisäksi kivaa on hyppiä omenapuun oksia, mitä korkeammalle pystyy hyppäämään ja saa oksia irti. Myös kaikki kantaminen on lähellä sydäntä. Pihalla tavarat liikkuu paikasta a-paikkaan b:ee. Myös uudelleen muotoilu tuntuu olevan taiteellisen mustaterrierin lempipuuhaa. Milenan nukeille muotoutuu uusi ulkonäkökin todella ennästys ajassa. Tämä ei aina meitä vanhempia ja lapsia naurata.

Sina on leikkisä, rakastaaa kaikkia ihmisiä ja antaa itsestään hellyyttävän kuvan. Mutta myös kovuutta löytyy,  muutama painimatsi ollaan otettu ihan ekoina viikkoina. Sina osaa olla todella rauhallinenkin. Mielestäni Sina omaa hyvät hermot ja sitä tässä perheessä tarvitaankin. Opettelemme tuntemaan toisiamme joka päivä lisää. Tämä on antoisaa aikaa.