pimut

Naapurin Väinö ja Sina

Joulu meille alkoi kuukauden alussa, kun aloitin pitkän loman. Siinä sitten omien reissujen jälkeen käytiin katsomassa Messarissa mustiksia. Tavattiin siellä vanhoja tuttuja sekä myös uusia mustis ihmisiä, Sinan veljen ja siskonkin tapasimme. Sina on juoksujen jälkeen taas rauhoittunut ja kokeilut “kuka meillä määrää-meininki” on jäänyt, ainakin hetkelliseksi. Sina on kasvattanut myös pinnaansa ja lasten nipistelykin minimissä. Taitaa neiti olla kasvamassa hiukkasen aikuiseksi??? Muuten kyllä riiviöinti (tuhohyönteis-meininki) jatkuu. Joulu aattona pukki toi tytsylle paljon lahjoja, siitä voisi päätellä hänen olleen kiltti???? Onhan hän. Joulupukin kaikki lahjat eivät saaneet olla rauhassa, kuten vaikka iskän uudet reinot saivat heti pyhien jälkeen uuden lookin, ilman pohjaa-versio. Äiti joutui lähtä kauppaan hakemaan uusia, taisi sanoa Per…..le siinä pari kertaa. Uusi Vuosi vaihtui, rennosti radion ääni taustamenluna. Hiukan Sina neitiä paukut askarrutti, jäi meinaan iltapisut tekemättä. Ja olohuoneen oma säkkituoli tuntui sopivan rauhoittavalta sekä sävel-radio. Jotain ollaan silti opittu ja harjoiteltukin. Nälässä ei olla oltu, mutta aika kevyellä valiolla, jouluna tosin kinkkua maisteltiin urakalla. Mutta seuraamista ollaan hiottu, aina vaan tiiviimmäksi ja katsekontaktia parannettu. Ja saatu tytsyyn vähä vauhtia. Että uusi vuosi ja uudet kujeet, kyllä tästä ehkä vielä jotain tulee, jos ei muuta niin suhteemme tiivistyy päivä päivältä. Alamme lähestyä paita ja peppu fiilistä. Sinan silmin ja sanoin ” Äiti on mun ykkönen”, kuvittelee omistaja tyytyväisenä.