Archive for lokakuu, 2009

Kiistelyä, kuka nukkuu Sinan pedissä.

Oltiin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa Sinan kanssa moikkamassa mamia ja tietty kuulemassa “komentit” meitin touhuiluista. Saavuimme kentälle vähän tottistelemaan. Muutamia lyhyitä seuraamisia otettiin. Ja halusin Kirstille esittää, että Sina ei niistä muista motivointi jutuista välitä, ruoka on Se THE juttu! Mutta Kirstipä osoittikin, että namit on oltava vieläkin isommat ja peremmat. Ja kyllähän huomasi Sinan muutoksen, kun seurattiin kuppi kainolossa ja namina ihanaa kisun kanapateeta, ah niin ihanaa!!!! Ja hyvä, että saatiin taas vinkkejä ja apua. Sina kun on motivoitava äärimmäisen hyvin ja saatava tietty vireystaso, jotta treeni olisi kivaa. Ja kivaahan sen on oltava! Ja olihan se.

Samalla Kirsti (siis kasvattaja, ellen muistanut mainita aikaisemmin) trimmasi meidän turilaan uuteen uskoon, ja uskokaa tai älkää, mutta kyllä siitä ihan mustiksen ja ihan hyvänkin sellaisen näköinen tuli. Tosin vielä ei ole meidän aika mennä näyttelyyn, sen verran ollaan vielä kesken. Enkä usko, että meistä mitään näyttelyiden kuningatarta koskaan tuleekaan, eikä se ollut koskaan edes tarkoitus. Hakea sitä super kaunista, joka ei sitten välttämättä muuten osoita olevansa täydellinen kokoonpano. Mutta kuka meistä sitä oliskaan?  Täydellinen, EI KUKAAN!

Sina on kiva koira kotona. Ei tuhoile, paitsi , että piha ihan tuhottu, tai tarkemmin sanottuna kaivettu. Mutta sisällä on ainakin toistaiseksi kaikki tavarat saanut olla paikoillaan, ilman uutta muotoilua. Lasten kanssa yhteiselo sujuu aina vain paremmin ja vähemmän sattuu mitään ihan päätöntä. Lenkillä Sina ei uhittele, eikä ole vielä ritoloitakaan ottanut, muutaman pienen linnun metsästyksen. Autossa tykkää olla ja matkustamisen kanssa ei ole ongelmia. Joten hyvä koira ja mukava luonne, tykkää meinaan uusista ihmisistä..Tätä kun ei joku satu tajuamaan olleenkaan. VOIKO mustis tykätä ihmisistä???? Kyllä voi..Narun toisessa päässä oleva ei vieläkään tunnu sitä sisäistävän, mutta hitaasti opin!

Tässähän tätä taas. Juoksu lähestymässä, vko ollaan oltu “omituisia”. Kaipa ne pöksyt on jostain valmiiksi kaivettava!

Kuullan taas.

Perheen kanssa oltiin 3 viikkoa reissussa ja Sina-tytsy asusteli naapurissa tämän ajan. Hyvin heillä oli mennyt, tai niin mulle kerrottiin? Kyllähän mä niitten blogia kävin kattelemassa ja viestejä tiuhaan laittelin, mutta vielä me väleissä ollaan, joten ei kai ihan mahrottoman huonosti mennyt? Sina oli sillä aikaa kasvanut aivan mielettömästi. Muutoin ei itse kasvua niin huomaakaan. Ja voi sitä jälleen näkemisen riemua!!!! Kyllä oli niin ihanaa rutistaa omaa karvaturpaa! On taas mukava olla kotona. Jäljelle pitäisi ehtiä viikonlopun aikana. Elokuussa jäljestettiin noin 6 kertaa ja käytiin tottiskurssilla. Kiitos siitä järjestäjille! Anun ja Jarin blogista voi lukea Sinan ja Roosan yhteisistä viikoista ja puuhista!