Sinan kanssa pääsimme mukaan kouluttaja Jan Vartiaisen tottis ryhmään. Koulutus miljöö oli Kiviharjun maneesissa. Paljon oli porukkaa ja meidät oli jaettu pienryhmiin. Aloitimme treenipäivän kertomalla koirasta ja osaamistasostamme sekä ongelmastamme. Sinan ongelmaksi on muodotunut motivaation puute sekä viettiongelma. Kouluttajan ohjeistuksen mukaan tulimme omalla vuorolla kentälle, jossa selvitettiin miten aloitamme. Aluksi otimme seuraamista, johon kouluttaja ei heti puuttunut, seurasi tilannetta. Sitten hän keskeytti meidät ja kertoi, mikä on ongelmamme. Minusta, ohjaajana täytyy saada kiinnostavampi ja palkan tulee olla hyvä, Sina toimii ruualla. Kouluttaja otti Sinan hihnan ja minä härnäsin Sinaa näyttämällä makkaraa ja juoksemalla koirasta pois päin. Heti kun Sina tuli sivulle lähdin käskyllä seurauttamaan ja kouluttaja ilmoitti koska annan palkkaa, kun kontakti oli hyvä, tiivis ja makkara kiinnosti. Tehtiin aina käännökset oikealle, jotta seuraaminen ja ja SE oikea Paikka iskostuisi koiralle takaraivoon. Vain sillä paikalla ja hyvällä kontaktilla saa palkan. Minun, ohjaajan tehtävänä oli ottaa jalat alle, heti kun seuraaminen herpaantui. Juoksin pois koiran luota ja samalla huokutellen. Sinan herättyä “et hei äippä vei namit” aloitti Sina juoksemisen luokseni ja seuraamisasennon. Tätä teimme useammat kierrokset. Kouluttaja huomautti, että olen palkannut koiraa selkeästi maasta, koska Sina nuuskutteli ja etsi makupaloja maasta. Tiesinhän minä sen, että näin oli koti oloissa tapahtunut. Kouluttaja käski minua antamaan aina pysähtyessä käskyn istu, palkka ja vapaa ja palkka. Ensimmäinen kierros meni kohtalaisesti, mutta kouluttajan mielestä voin jo käyttää tiukkoja nykäisyjä, kun Sina aloittaa maasta ruuan etsimisen. Sinan autoon vietyäni kouluttaja kertoi, hyvät ja huonot asiat. Antoi vinkkejä ja kertoi miksi teimme näin ja totesi, että Sina saa olla vieläkin nälkäisempi ja minun kiinnostavuuden täytyy olla paljon parempi. Ruokakippo kainalossa treeni hyvä vaihtoehto, jonka Kirsti minulle syksyllä opetti se on ehdottoman hyvä juttu. Seuraavalla vuorolla lisää vauhtia ja hiukan lyhyempi erä, jotta innostus säilyy. Kouluttaja sanoi, että tietysti makkarapalkan antamisessa ja käden sivulla yläasennossa pitämisessä on minulla ongelmia. Koira iso ja minä pieni, joten välimatka, turvan ja käden välissä pienehkö.
Toisella kierroksella Sina tuli jo kentällekin toisenlaisella fiiliksellä. Selkeästi vauhtiakin oli enemmän. Seuraaminen oli jo aika hyvää, ei täydellistä, mutta kontakti pysyi huomattavasti paremmin. Samoin, minä ohjaajana tajusin, koska lähteä pois Sinan luota. Kouluttaja antoi koko ajan palautetta koska kontakti oli hyvä ja milloin annan palkan. Suoritus tällä kertaa oli kaikenkaikkiaan hyvä ja selkeästi Sinalle jäi hyvä fiilis, kuten myös minulle. Loppuyhteenvetona sain edellisen kaltaisia kommentteja ja ohjeita käännöksiin ja niissä palkkaamiseen. Kouluttaja opasti kuinka pienistä osista esimerkiksi täyskäännöksen opettaminen tulee koostua ja miten pieniin osiin se rikotaan ja kuinka paljon koiraa palkataan. Käsittelimme myös seuraamisen tärkeyttä, mikäli siinä epäonnistuu on ns pohja kaikelta muultakin mennyt. Ohjaajan ja koiran välinen suhde ja luotto oltava kunnossa. Koiran tulee ymmärtää mitä häneltä vaaditaan. Koiraa tulee testata, osaako hän asian, jakaa kaikki osa-alueet pieniinpalasiin ja tehdä niistä vasta lopuksi yhteenveto. Seuraamisen jälkeen kaikki muu on kuin sirkustemppuja päälle, kouluttaja sanoi.
Ja koskaan ei tule treenata kuin tekisi kisasuoritusta vaan koiraa tulee palkata ja varmistaa aina, että motivaatio pysyy, emme treenaa vain koetta varten vaan yhteiseloamme varten, jotta elämä koiran kanssa olisi helppoa ja molemmille osapuolille mukavaa ja toimivaa. Kouluttaja painotti myös sitä, että koiralta joka jo osaa voi vaatia ja muuttaa palkan saamista sekä palkkaamistapaa. Tänään ei tästä asiasta tule makkaraa palkkaa mutta toisesta asiasta tulee, jottei koira osaisi lukea mistä asiasta hän sen palkan saa. Tai palkan saa aina, mutta se saattaa olla välillä” kiitos ja paijaus”. Ja sen kouluttaja halusi, että muistettaisiin aina, että kehuminen on koiralle myös palkka, joten ääntä ja tyyliä pitää osata muuttaa/käyttää koiran tsemppaamiseksi. Päivä oli kylmyydestä huolimatta mukava ja antoisa. Seuraavaksi lähdemme 16.4 Rottishoviin treenailemaan viikonlopuksi Rotikka porukan kanssa( Kymenlaakson ala-osaston ja Rottlifen yhteiselle tottelevaisuusleirille), kouluttajaksi sinne tulee: Tina Finn. Nyt vain yritetään keskittyä pieniin asioihin ja tehdä hyvää yhteistyötä ja pitää se motivaatio yllä.
Mukavaa kevättä kaikille!
Hei. 21st 2010
