Petteri Punakuono vai Roosa Ropellikorva?
Ennen uudenvuoden juhlintaa poikkesimme Anhavassa ottamassa kuvia ja tekemässä jäljen lumiseen metsään. Jäljestä ei paljon jää kerrottavaa jälkipolville. Roosa työskenteli taas intoa puhkuen ja hirveällä vauhdilla. Kaksi kertaa jätti jäljestämisen kesken kun panta ahdisti ja henki meinasi loppua. Kepit saatiin ylös pois lukien yksi, joka tipahti suusta hankeen ja hirveän lumipöllytyksen ja kaivamisen jälkeen sitä ei sitä enään löytynyt. Hyvänä asiana oli likan työskentely noin yleensä. Lähes joka askelmaan painettiin kuono syvälle ja nuuhkaistiin olisiko sitä keppiä. Tarkkuutta siis tällä kertaan löytyi.
Uusivuosi meillä aloitettiin normaalisti lasten ilotulituksen katsomisella Kuusankoskella alkuillasta. Pauketta oli jo kuulunut jonkin verran ja Roosa ei juuri korvaa lotkauttanut. Iltalenkillä lähinnä ihmeteltiin ja jatkettiin kuten ennen. H-hetken lähestyessä laitoimme neidin omaan huoneeseensa ja hiukan radiota kovemmalle. Paukutuksen jälkeen kun päästin Roosan ulos huoneestaan, niin neiti näytti lähinnä hyvin nukkuneelta. Tämä kai voi tulkita niin, että perheessämme on normaalistikin meteliä kuin uutenavuotena parhaimmillaan 
Ei siis paukkuarkuutta havaittavissa!
Roosan käytös on alkanut iän mukaan muuttua ja treenaamisen jäljet alkavat näkyä myös lenkkeillessä. Lähes aina kun olemme ulkona on vauhti päällä. Roosa tarjoaa risuja, nyt myös raketin jämiä tuolta kadulta, ja olut tölkeistä kaikkiin roskiin mitä pientareilta löytyy jotta saisi treenit aikaiseksi. En ole tähän alkanut puuttua, kun treenatessa saalisvietti näyttäisi oleva aika kohdallaan ja kun ruoka ei enään palkkana tahdo riittää. Kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä olette lenkkeilyn toimivuudesta. Kommentit saa jätettyä kun klikkaa jutun otsikkoa. Niin ja viimeisimmät kommentit näkyvät tuolla sivuston alalaidassa…
-jari-
