Nuori taistelija
Keskiviikkona 25.8 treenasimme kevyesti leikkien tottista KPKY:n kentällä Kouvolassa. Ennen treenejä neiti teki sonnat ja osa asiasta oli hiukan löysää. En tuolloin läjään kiinnittänyt sen enempää huomiota, vaan painuimme nurmelle leikkimään ja pitämään hauskaa. Melkein koko kesän kateissa ollut hyvä viere löytyi ja hymy huulilla touhusimme kentällä. Treenien lopuksi palkkasin Roosan vielä ruualla.
Kotiin kun palasimme neiti oli hyväkuntoinen ja virkeä. Illalla nukkumaanmentäessä Roosa rupesi käyttäytymään rauhattomasti. Hiukan myöhemmin tyttö rupesi pyrkimään ulos ulinan saattelemana. Ulos päästyään tuloksena oli vesiripulit pihalle. Tätä sitten jatkui läpi yön ja aamuyöstä mukaan tuli vaahdon sekainen oksentelu.
RTG-kuva vatsanalueelta
Aamulla oli selvää, että lääkärissä on syytä käydä. Roosan kunto oli jo tosi heikko ja lääkärin otettua RTG -kuvat ja verikokeet annettiin Roosalle kipulääkettä ja tippa suoneen ehkäisemään kuivumista. Päiväksi tyttö jäi lääkärin hoiviin ja illalla kun pääsimme sairasta kotiin hakemaan oli kunto todella heikko. Lääkäri kertoi, että tilanne on tosi vakava ja Roosalla on akuutti haimatulehdus ja erittäin pahasti tulehtuneet ohut-ja paksusuoli sekä vatsalaukku. Lääkäriltä lähtiessämme tyttö ulosti useita litroja verta lääkäriaseman pihalle. Kysyimme vielä asiasta lääkäriltä ja hän kertoi, että rtg -kuvissa (kuvassa tummat alueet) oli näkynyt suoliston täydeltä nestettä ja tulokset oli nähtävissä siinä pihalla.
Lääkeet rahoittaa
Kotona ilta ja yö meni Roosan kuntoa tarkkaillen. Kunto pysyi heikkona mutta kuitenkin vakaana. Yön aikana myös ripulointi alkoi harvetua ollen kuitenkin veristä. Eipä sitä vatsassa ollut enään mitään mitä toimittaa pihalle.
Perjantai aamuna veimme Roosan jälleen lääkäriasemalle tiputukseen ja kipulääkitykseen. Keskustelimme lyhyesti lääkärin kanssa ja perimmäistä syytä ei voitu vielä selvittää. Tosin vertasimme Roosan tapausta Roosan emän Emman tapaukseen lääkärin kanssa ja yhtäläisyyksiä ei löytynyt. Tässä kohden hoito keskittyi ainoastaan akuutin suolistotulehduksen hoitoon toki huomioiden haimatulehduksen.
Perjantai iltana menimme lääkäriin suuri pelko puserossa. Hoitaja toi Roosan luoksemme ja neiti oli hiukan pirteämpi. Lääkäri korosti edelleen tilanteen vakavuutta ja määräsi viikonlopuksi ruuaksi kalkkunaa / kanaa ja perunaa soseutettuna vellinä. Riisiä vain jos peruna ei sovellu. Lääkkeinä Roosa saa antibiootit (Synolox), kipupistokset (opiaatti pohjainen), ripulilääke (Inupekt), vatsan suojaksi (Antepsin), pahoinvointiin (Primperan). Nämä annetaan viikonlopun yli. Maanantaina soittelemme lääkärille ja jatkosta päätetään tämän jälkeen ja jos tytön kunto kestää, niin allergiatestit otetaan alkuviikosta.
Tässä vaiheessa suuret kiitokset Roosan kasvattaja Kirsille sekä Urhon, Onnin, Axun, Nalan ja Chilin porukoille tuesta jota olemme saaneet unohtamatta iskä Torstin kotiväkeä.
-jari-
Tallennettu kategorioihin Rottweiler, Terveys
|
Uimamaisterin tutkinto tähtäimessä
Käväisimme pienen reissun Roosan kanssa Kotkassa Kaunisaaren kauniissa maisemissa. Aamulla varhain suunistimme bussilla Kouvolan keskustaa kohti ja sieltä paikallisjunalla Kotkaan. Heti VR:n lippuluukulla keskustelu ryöstäytyi Rottiksiin kun lipunmyyjälläkin samainen koira kotosalta löytyy ja koko hänen perheensä myös vannoituneita rotikkaihmisiä.
Junamatka meni hienosti ja pää kallellaan Roosa kuunteli jarrujen “vinkunaa” ja muitakin kummallisia ääniä. Me saimme matkustaa ihan omassa osastossa yksinään, koska aina kun joku ajatteli tulla samaiseen vaunuun ja huomasi koiran ovensuussa vahtimassa päätti hän jostain kumman syystä mennä toisen vaunuun. Takaisin tulo matkalla Roosa tervehti nais konnarin haukahduksella.
Vakiojuttuna kepin tuhoamista
Meillä oli aika kiire junalta satamaan ja aika haipakkaa juostiin kaupungin poikki. Lautta Kaunisaareen oli aivan täynnä ja meille viimeisenä tulleille ei sitten jäännyt kuin yläkannen lattiapaikka. Iloksemme huomasimme että koiramatkustajana vieressämme oli Collie, Papillon yksi Pumi joten mielenkiintoinen matka tiedossa. Jari sai aika hienosti Roosan hallintaan, vaikka Collie haukkui vieressä ja yritti koko matkan haistelemaan. Saimme ihailevia katseita kanssamatkustajilta, Roosa taisi siinnä kansanpaljoudessa pestä yhden turistin jalatkin.
Kaunisaaressa me päätimme pienen nestetankkauksen jälkeen suunistaa rannalle ja aikamoisen kävelypatikoinnin jälkeen pääsimme veteen puljaamaan. Hurraa sitä riemua!!!!
Rauhallista siirtymistä...
Takaisin tullessa poikkesimme viellä pizzalle ja jätimme koiran ravintolan ulkona olevaan puuhun narussa ja kun tulimme takaisin oli Roosa saannut seurakseen n. 1m päähän kaverikseen terrierin. Siinä kaverukset vierekkäin ihan hyvässä hengessä olivat. Kotimatka lautalla menikin sitten penkin alla maatessa. Laskeskelimme että päivän aikana tallasimme 12km, vieläkin jalat kipeänä tässä toivumme mökkeillen.
-anu-
Tallennettu kategorioihin Rottweiler
|
Moron täältä mökiltä Jaalasta! Kävimme juuri Vuolenkoskella kesätorilla ja Roosa mukana tietenkin. On se kumma kun ottaa rotikan mukaan julkisiin tapahtumiin, niin aina löytyy sielunveljiä joilla on perheestä mustaruskea 
Tänäänkin tuli vanhempi rouva juttelemaan omasta rotikastaan ja antamaan vilpittömiä ohjeita käytöksestä ja toiminnasta ihmisvilinässä. Aivan älyttömän hienoa!
Rauhoittumista ennen jälkeä
Olemme myös ehtineet tehdä mökillä tottista, jälkeä ja hakua. No, hei! Onkohan jo vähän liikaa? Enpä tiedä, mutta kyllä näyttää neiti hommasta nauttivan. Kivaa on kuin kilpa-ajoissa
Jäljellä meidän fokus on aina vaan tarkkuudessa ja rauhallisessa työskentelyssä. Välillä joutuu ohjaaja seisomaan paikallaan todella pitkän aikaa, että saa neidin rauhoittumaan. Tätä siis jatketaan ohjaajan pinnaa venyttäen
Tottista mökillä
Tottiksessa perusasiat rupeaa olemaan kunnossa ja töitä tehdään noutojen ja eteenmenon kanssa. Hypyt on asia mikä askarruttaa suuresti. Valitettavasti leikattu jalka alkaa vaivata hyppytreenien yhteydessä ja toistoja saadaan aikaiseksi suhteellisen vähän. No, ehkä tämäkin treenaillaan kuntoon sitten ajan kanssa.
Kokonaisuutena, mun mielestä, meidän tottispaketti on kohtuu
Jälkihommia
kunnossa kun saadaan vielä noudot ja hypyt sujumaan.
Vaimo otti myös muutaman kuvan keskeltä kukkaniittyä ja halusi tähänkin sepustukseen hiukan naisellista näkökulmaa
-jari-
Kukkaistyttö
Tallennettu kategorioihin Koulutus, Rottweiler
|
Roosa
Kävimme keskiviikkona 26.5 touhuamassa Roosan kanssa BH -kokeen Porvoossa. Järjestävä seura oli SPL Porvoo ja tuomarina toimi Juha Kuronen. Tunnistesirua lukiessa meidän neiti otti hommasta itteensä ja rupesi uhoamaan tuomarille. Tuomari huomautti asiasta ja uhkasi heittää pihalle jos homma ei ala sujumaan. Johtuisikohan tämä siitä, että kun olemme Roosan varpaan amputoinnin jälkeen käyneet lääkärissä, niin olen aina pyytänyt lääkäriaseman henkilökuntaa lukemaan sirun?
Tuomari luetua sirun suoritimme esittelyn ja arvata saattoi, että neiti oli edellisen jupakan jälkeen hiukan varatunut ja yritti napata tuomaria kädestä. Tässä kohdin saimme sitten sen vihon viimeisen varoituksen… No eikun paskat housuissa (siis ohjaajalla) tulta päin!
Varsinaisen suoritamisen pääsimme aloittamaan toisen parin toisena. Mars ensimmäisenä siis paikallaanoloon. Vettä tuli koko kokeen perk***sti ja hiukkasen, sen alkurähinän jälkeen, mietitytti että mitenkähän tässä käy.
Kaavion suorituksen aloitus meni myös aivan reisille. “Seuraa” -käskyn jälkeen neiti päätti haistella muutaman ensimmäisen askeleen ajan maata ja vasta yhden “perkeleen” ja yhden ylimääräisen “seuraa” komennon jälkeen homma alkoi sujua. Tässä siis ensimmäiset viisi askelta kokeesta Täyskäännöksen jälkeen alkoi homma näyttää paremmalta ja kaavio hihnassa tuli suoritettua matalassa vietissä.
Homma alkoi sujua ja vire nousta kun hihnasta päästiin eroon. Nyt tytteli alkoi selvästi herätä ja suoritus oli jo paljon parempaa. Jäävät tehtiin vesisateen aiheuttamiin lammikoihin ja istuminen jäi hienohelmalla seisomiseksi. Maahanmeno ja luoksetulo oli kuitenkin ok.
Kaupunkiosuudella ohjaaja arasteli hiukkasen muiden koirien kohtaamista, mutta Roosa päätti, että homma hoidetaan kun tänne asti ollaan päästy. Ei siis ongelmia.
Koe oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja ainoa miinus oli jatkuva vesisade. Mieltäni lämmitti erityisesti erään katselijan kommentit siitä, että on tosi hienoa nähdä lähtöviivalla rottiksia joiden kanssa on selvästi tehty töitä.
Nyt siis nöyrästi kohti uusia haasteita…
-jari-
Tallennettu kategorioihin Koulutus, Rottweiler
|
Jukka ja Luka
Aloittelimme Roosan kanssa ihan ensimmäisiä hakutreenejä muutama päivä sitten. Meillä kun nämä koulutushommelit on hoidellut tuo yli-innokas isäntä. Täytyypä myöntää että vähän minua jänskätti kun en tiedä miten koira minun kanssa toimii. Kotona ollaan tottisteltu vähän kuin salaa ja metsässä lenkkeilty mutta siihen ne koulutukset on sitten jäännytkin.
Alkeista lähdettiin ja ekalla kerralla kokeiltiin nenän käyttöä. Maalimies meni piiloon ja piilo merkattiin reppipaperinauhalla, sitten katsoimme tuulta ja menimme niin että seurattiin koiran reaktiota ja kun tuulen avulla sai hajun, niin laskettiin liina vapaalle ja palkkio oli maalimiehen löytäminen makkaroiden kera. Roosahan on nykyään perso makkaroille joten sai maalimieheltä varastettua rasiasta makkaroita. Pelkoa maalimieheen ei ollut havaittavissa ehkä hieman ihmetystä että mitä tuo “ukko” tuolla tekee. Ensin näytti mielestäni siltä että Roosa jäljesti koska oli tottunut metsäjälkeä tekemään.
Jassulla oli vähän sama meininki ekalla kerralla että nenä maassa aluksi ja onnellisti ohi niinkuin Roosakin. Meillä ohjaajillakin oli hiukka oppimista koska tuulen suuntaa pitää seurata eikä anneta apuja koiralle vaikka anovasti niitä pyytelisikin.
Toinen kerta oli sitten jo heti parempi. Roosalle oli jäännyt positiivinen kuva aiemmasta ja nyt vauhtia tuli lisää. Maalimieheltäkään ei varastettu nakkeja salakavalasti, vaan maltettiin syödä rauhallisemmin.
Ilmaisua kokeiltiin myös ja tulihan sitä haukkua vieraalle ihmiselle, ehkä ei niin kovasti mutta eka kerraksi ihan ok. Minä henkilökohtaisesti haluan haukkuilmaisun maaalimiehen löydyttyä mikäli koira tekee sen luontevasti, olen niin vanhoihin kaavoihin juurtunut ilmeisesti. Kokeiltiin myös niin että maalimies innosti ensin ilmaisemaan ja sitten meni piiloon niin että koira näki maalimiehen. Minä lähetin Roosan käskyllä “Ukko” ja sitten mentiin täysillä niin ettei pikku kuopat eikä risut haitanneet vauhtia. Ukko löytyikin pian ja sitten haukut ja makkaraa palkaksi. Minä olin koiraan tyytyväinen näin ensikertalaiseksi omaan toimintaan en ehkä niinkään.
Jasminilla oli vähän hitaanpi tahti, mutta toisella kerralla oli jo rohkeutta paljon enemmän maalimiehen kanssa ilonpitoon. Eipä meillä ole Kirsin kanssa huolta, mikäli näin taitavasti nämä pikku jäljestäjät hokaavat että eri laji nyt kyseessä. Pääasia että kaikilla on kivaa ja oppia saa myös seuraamalla toisten toimintaa. Ensiviikolla sitten taas niitä Ukkoja etsimään metsästä ja toivotaan tuulista keliä seuraksi.
-anu-
Tallennettu kategorioihin Koulutus, Rottweiler
|
