Tänään olimme SRY:n Kymenlaakson alaosaston toimesta ajeluttamassa ryhmäperhepäiväkoti Pikku-Nallen lapsia pulkalla. Vetojuhtana tapahtumassa oli rottisuros Cepsu ohjaajanaan Satu. Mukana menossa olivat myös pentukoirakot Kirsi ja rwn Jasmin sekä Iida ja rwu Romeo.
Aamusta katsoimme Pikku-Nallen henkilökunnan kanssa sopivan alueen pulkan vetoa varten sekä paikat missä lapset voivat rapsutella pentukoiria ja antaa niille hiukan makupaloja. Lapset olivat mukana isolla sydämmellä ja selvästi pitivät koirista. Koirat taas antautuivat mukaan koko olemuksellaan ja suorastaan vaativat saada huomiota ja rapsutuksia. Oli todella hieno seurata touhuamista sivusta ja nähdä monet onnelliset naamat pulkka-ajelun jälkeen. Joukosta ei myöskään löytynyt yhtään lasta joka olisi ajelua pelännyt. Kaikki halukkaat saivat Cepsulta pulkkakyydit ja pentukoirilta pusut kaupan päälle.
Kiitos vielä Pikku-Nallen lapsille ja henkilökunnalle että saimme olla mukana järjestämässä mukavia muistoja jälkikasvulle!
-jari-
Hel 04, 2010 | | Luonne, Pennut, Rottweiler
Axu
Jasmin
Tänään kuvausvuorossa olivat Axu, Jasmin ja Roosa. Taas aamulla näytti tosi hyvälle. Aurinko paistoi ja valoa riitti, mutta kun pääsimme kameran ääreen Kirsin takapihalle, niin taivas oli jo pilvessä. Kuvat ovat taas pimeitä ja ainoastaan editoimalla kuvia niistä tuli edes jotenkin katsottavia. Täytyy edelleen toivoa, että joku ystävällinen “sponsori” lahjoittaa mulle kunnon kameran. Löytyykö vapaaehtoisia?
Itse päätähdet leikkivät pihalla hienosti. Peräkkäin juoksua ja autonrenkaan kanssa räyhäämistä riitti.
Mielenkiinnolla panin merkille Roosan käytöksen. Kun otimme kuvia pihalla, niin naapurin sakemanni piti haukkua yllä jatkuvasti. Treeneissä kun näin käy Roosan keskittyminen herpaantuu ja homma jää käytännössä siihen. Nyt meidän neiti ei reagoinut mitenkään. Laitoin vielä Roosan hihnaan ja menin aidan viereen lähelle haukkuvaa naapuria. Ei mitään vaikutusta! Tämä on kyllä ihme homma miten voi olemus ja asenne muita koiria kohtaan vaihdella näin paljon.
Roosa
Urho ja Roosa
Tänään kävimme tervehtimässä kasvattajalla Roosan veljiä Urhoa ja Onnia. Hitto että on hienoja nuo urokset! Kuume sen kun nousee hommata myös meille “perheen lisäystä”. Meillä kun on aina aikaisemmin ollut ainoastaan uroksia, niin jotenkin ne vaan tuntuu oman pään mukaisille yhtään narttuja ja varsinkaan Roosaa aliarvioimatta. Roosan käytös miehisessä seurassa oli tällä kertaa ihan mallikasta. Tähän täytyy olla tyytyväinen.
Pojat eivät tule enään keskenään toimeen. Meillähän oli sama tilanne kun Nala sisko oli Kirsillä hoidossa ja meillä kyläilemässä. Tästä on juttukin kirjoitettu joskus historiassa.
Hiukan Jasminia väsyttää
Jasmin säntäili koko parituntisen isompien perässä poskinahoissa roikkuen. Hiukan kerkisi pikkuinen jo väsähtää, mutta hyvää treeniähän se kuitenkin on. Tulee sitten isonakin muiden puolisukulaisten kanssa toimeen 
Kumarrus ja kiitos koko paikalle olleelle seurakunnalle mukavista hetkistä. Onnea myös Jonnalle sen “tyypin” ja uuden auton kanssa. Tässä vaan odotellaan saadaanko kohta halpoja varaosia kun Toyota on taas lunastuksessa
OnniManni
Kuvaukset meni nyt kyllä alta lipan. Laitoin kuvat julki, mutta eipä niissä ole montaa onnistunutta otosta. Valitettavasti välillä menee näin. Käykää katsomassa klikkaamalla artikkelin kuvia tai “Omia valokuvia” linkin alta.
-jari-
Tam 16, 2010 | | Rottweiler
Lepäilyä hangessa
Joulun jälkeen paluu treeneihin alkoi torstai iltana Keltin maneesilla. Mukana menossa oli nyt myös kasvattaja mummomme Kirsi ja Jasmin. Jasminin ja Kirsin touhua oli ilo katsella. Jasmin seurasi houkuttimena olevaan nakin palaa suurella antaumuksella. Korjailtavaa ei juuri ollut. Katsekontakti Jasminilla on erinomainen ja pikkuneiti tuntui myös häiriötä sietävän erittäin hyvin. Aineksia tuntuisi siis olevan ja hyvin näytti myös ohjaajan hermot hommaa kestävän
Oma treenaaminen Roosan kanssa on vähän niin ja näin. Ennen niin mainio kontakti on ruvennut tippumaan ja jo treeniin lähtö tuolla maneesin pihalla on hankalaa. Ei tahdo ruoka, ollut syömättä päivän, eikä lelut kiinnostaa. Roosa käyttäytyy tosi hermostuneesti muiden koirien ollessa läsnä ja jos naapuri ottaa koiransa kanssa haukkuja paketti hajoaa täysin. Anhavassa sorakuopalla taas homma pelaa hyvin. Häiriöitä eikä vieraita hajuja ole ollenkaan ja neiti voi keskittyä täysillä vain ohjaajaan.
Päivittäin me olemme tehneet lenkkejä lähialueella ja kaupungilla pyrkien hakemaan koirakontakteja. Ei näytä tämäkään riittävän. Nyt ajattelinkin lähteä koirapuistoon ottamaan kontaktitreeniä. Katsotaan nyt miten siinä käy…
-jari-
Tam 09, 2010 | | Koulutus, Rottweiler
Roosa 1v
Tänään juhlimme Roosan 1v synttäreitä. Lapset innostuivat asiasta niin perin pohjin että tietysti piti valmistaa hattu ja kortti sankarille sekä vieraitakin piti kutsua päiviä juhlimaan. Joten eikun bileet pystyyn. Aamulla lapset lauloivat onnittelut ja sitten koko perheen antoi Roosalle superhalit.
Illalla muutamia vieraita käväisi ja Roosa sai lahjaksi luita, uuden petin sekä lelun jota ylpeänä esitteli vieraille.
Näin kulunutta vuotta ajatellen on paljon tapahtunut. Roosan tassu leikattiin vaikka toivoa eikä takuita leikkauksesta ollut. Nyt jälkeenpäin olemme olleet leikkaukseen erittäin tyytyväisiä.
Roosa on oppinut vuoden aikana paljon uusia asioita. Nuorikosta voi olla hyvinkin ylpeä. Yhteistyö ja halu tehdä töitä on jo syntyessään sisäänrakennettu.
Luonne on mitä parhain ja tulee esiin myös kotioloissa. Lapsiin suhtautuu suojelevasti huolehtien. Tästä esimerkkinä se että käy öisin, muutaman kerran, meidän sänkyjen vieressä tarkastamassa että kaikki on hyvin ja sitten rauhoittuu taas nukkumaan.
Lapsien kanssa jaksaa leikkiä väsymättä ja sitten löytynee myös se levollinen puoli luonnetta. Kun levätään, niin kaatukoon vaikka maailma niin ei hätkähdetä.
Toki hiomista aina on. Meillä Jari on ollut aktiivinen koulutuksen suhteen ja myös sen työn “hedelmä” näkyy niin, että minun on helpompi käsitellä koiraa esim. lenkkeillessä. Aika ajoin tietysti tulee vielä ns. remmiräyhäntää, mutta sekin on mielestäni vähentynyt. Koiran myötä olemme vuoden aikana saaneet roppakaupalla uusia ystäviä ja iso kiitos kuuluu myös kasvattajan aktiivisuudelle. Kiitokset myös sinne Ryttylään uroksen kasvattajalle joka on ollut neuvomassa ja auttamassa kun apua on tarvittu. Isot kiitokset myös koko sisarusperheelle kuluneesta vuodesta.
Painoa pikkuneidillä on nyt 30,5 kg.
-anu-
Tam 05, 2010 | | Rottweiler
